minulle

Miksi meidoilen?

[VAROITUS: Tämä on hakemus Desucon 2016 meidoksi! Ja se on pitkä… En yleensä tykkää edes kertoa kenellekään hakevani meidoksi, lähinnä koska olisi “kauhean noloa” jos en sitten pääsisikään. Nyt päätin kuitenkin toteuttaa julkisen hakemuksen tämän blogin vuoksi, voinpahan sitten itkeä julkisesti jos en pääsekään Desuconiin meidoksi. Syntymäpäivän, asuinpaikan ja muut turhan henkilökohtaiset tiedot jätän vain meidomamman nähtäväksi.

Perinteisen hakemuksen sijaan päätin kirjoittaa eräänlaisen kokoelman omista meidoiluistani. Tarkoituksenani olisi hiukan avata omia taustojani harrastukseen, sekä ehkä inspiroida jotakuta meidoilemaan.]

d0914-banneri1

Ehkäpä voisin aloittaa kertomalla hiukan itsestäni. Olen siis Nimu, yhtä aikaa ujo ja puhelias, rakastan nauramista ja intohimoinani ovat meidoilun lisäksi tanssivideoiden katsominen, lukeminen ja musiikin kuuntelu. En edes nirsoile musiikkigenrejen suhteen, vaan kuuntelen kaikkea mikä vain kuulostaa hyvältä. Opiskelen AMK:ssa tietojenkäsittelyä, joten kaipa olen “vähän nörtti”, mutta kukapa coneissa kulkevista ei olisi? Olen katsonut aikoinaan paljon animea, nykyään vähän vähemmän, lukenut jonkin verran mangaa, katsonut jonkin verran japanilaisia ja korealaisia draamasarjoja, harrastanut cosplaytä silloin tällöin, pelaan lähinnä vain mobiilipelejä, olen aloittanut coneissa käynnin 2007 ja olin ensimmäisen kerran conissa töissä vänkärinä 2011 Animeconissa.

Ensimmäisen kerran kuulin suomalaisista meidokahviloista Tampere Kupliissa 2012, kun kaveri kertoi että voisin sopia sellaiseen töihin. Meni noin puoli vuotta ja Desucon ilmoitti hakevansa meidoja Desucon Frostbiteen 2013 ja olihan minun pakko hakea. En ollut kovin toiveikas, sillä minulla ei ollut oikeastaan mitään kokemusta meidokahviloista netin selailua lukuun ottamatta. En ollut koskaan käynyt meidokahvilassa ja tiesin niistä vain erinäisten dokumenttien, artikkeleiden ja animen kautta, enkä ollut ihan varma mitä suomalaiset meidokahviloilta haluaisivat. Olin kuitenkin kuullut huhuja siitä, ettei siihen mennessä Suomessa ollut hirveästi mekkoja lukuun ottamatta panostettu meidokahviloihin, ja olin vakuuttunut että sen täytyy muuttua.

Puhuinkin ensimmäisessä meidohakemuksessani siitä, kuinka suomalaisetkin joskus haluavat huomiota ja juttukaveria, ja kuinka meidot sellaista voisivat tarjota. Tietenkin myös söpöt meidoasut, työvoimaedut ja ihan vaan asiakaspalvelutyö kiinnostivat. Perustelin sopivuuteni meidoksi lähinnä työelämääntutustumisilla kahvilassa ja toimiston “monitoimikoneena”, sekä silloisella myyntityön opiskelullani ja hygieniapassilla. Silti pääsin meidoksi! Olen siis todistusaineisto siitä, ettei aina tarvitse olla kovin kokenut päästäkseen meidoksi, kunhan intohimoa löytyy.

Olen nyt ollut yhdeksässä meidokahvilassa töissä – Desucon Frostbite 2013, Mimicon 2013, Desucon 2013, Desucon Frostbite 2014, Mimicon 2014, Desucon 2014, Desucon Frostbite 2015, Desucon 2015 ja Desucon Frostbite 2016 – ja tulen olemaan meidona myös Yukiconissa 2016. En kuitenkaan ole koskaan halunnut pitää itsestäänselvyytenä pääsyäni meidoksi, vaan olen aina tunnollisesti täyttänyt hakemuksen kun siihen on ollut mahdollisuus. En pidä itseäni edes melkein parhaana vaihtoehtona meidoksi, sillä en ole unelmieni pieni ja söpö meido, mutta yritän silti joka kerta olla hiukan enemmän unelmieni meido.

Syyni meidoiluun eivät ole aikojen saatossa paljoa muuttuneet. Vieläkin haluan luoda paikan jossa suomalaiset voivat saada hyvällä omallatunnolla huomiota ja juttukaverin. Nyt kuitenkin olen hiukan kokeneempi, niin japanilaisten kuin suomalaistenkin meidokahviloiden osalta, ja tämän bloginkin perustin jotta Suomeen voitaisiin saada entistä parempia meidokahviloita. Voin ihan rehellisesti sanoa että meidoilusta on tullut melkeinpä pakkomielle…

Yksi paljon huutelemani unelma on vihdoin toteutumassa: Teemakahvilat! Yukiconin avaruuskahvila ja Desuconin sailorkahvila ovat kuin vastaus rukouksiini. On niin paljon erilaisia tapoja tuoda teemoja esille, etten meinaa malttaa odottaa… Itse haluaisin eniten nähdä teemojen näkyvän somistuksessa, asuissa ja puheessa. Esimerkiksi laivakahvilassa asiakasta voisi vihdoin kutsua kapteeniksi, jokin meidoista voisikin olla merenneito, tervehtiä voisi käsi otsalla, ruokataika voisikin olla meriteemainen, asuissa voisi olla simpukoita, profiilikuvat voisi ottaa veden äärellä, kakussa voisi olla ankkurikoriste, muistipelissä ja aliaksessa voisikin olla laivateemaiset (ehjät!) kortit… ja vaikka mitä!

Hakemuksessa pyydettiin myös kertomaan mitä kuuluu meidon/butlerin tehtäviin. Olen kirjoittanut asiasta 333 sanan blogimerkinnän, mutta lyhyesti: Meidon tehtävä on luoda elämys. Meidon tulee pitää huoli, että asiakas kokee tulleensa positiivisella tavalla huomioiduksi. Se, mitä tehtäviin loppujen lopuksi kuuluu, voi vaihdella paljon meidokahvilasta riippuen. Yleisimpiä ovat asiakkaan saattaminen pöytään, ruokien/juomien tarjoilu, siivoaminen, asiakkaan viihdytys ja laskuttaminen. Usein kuitenkin näiden lisäksi on muita pienempiä asioita, kuten ruokataiat, jatkuva kumartelu, kohtelias/imarteleva puhetapa, asiakkaan kanssa pelaaminen (ja tahallaan söpösti häviäminen ilman että kukaan saa tietää!), kuvissa poseeraaminen, asiakkaan kanssa juttelu, ruuanlaitto tai vaikkapa ihan vaan yleinen söpöstely jokaisessa tilanteessa.

Keksisin varmaan lisääkin jaariteltavaa, mutta ei nyt muuta! Kiitos kun jaksoit lukea!

98ec6-banneri2
Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s